another good one

Uusi vuosi ja sen tuomat uudet kujeet kolkuttelee jo muutaman viikon päässä. Uskomatonta miten aika rientää lentää ja juoksee ohi. Voicen nettisivuilla oli artikkeli siitä miten suunnata uuteen vuoteen hyvillä mielin ja sen viisi vinkkiä luettuani rupesin itsekin kelailemaan mitä kaikkea hyvää ja vähemmän hyvää sitä onkaan vuoteen taas mahtunu. Ainakin taskut täynnä kokemuksia ja seikkailuja jos ei muuta. 

Tammikuussa jätin jäähyväiset taas Suomelle ja olin jo päässy kunnolla kiinni elämään Saksassa. Vietin aikaa poikien kanssa ja nautin uusista tuulista. 
Helmikuussa lomailtiin roadtripin muodossa ympäri Saksan kaupunkeja ja taisteltiin kylmyyttä ja väsymystä vastaan.
Maaliskuussa kipeilin ihan kunnolla. Koin myös yhden ahdistavimmista illoista ikinä murtoyrityksen merkeissä. Paljon rakkautta ja onnen tunnetta mahtu kuukauteen.
Huhtikuussa taas muutama reissu Saksan sisällä ja hauskoja kommelluksia. Myös ensimmäiset olutfestarit ja shortsikelejä! Paljon onnea, hyväntekeväisyyttä, teema-bileitä ja tulevaisuuspohdintoja.
Toukokuussa kriiseiltiin ja taas reissattiin. Vietettiin myös ikimuistonen päivä holi-festareilla!
Kesäkuussa vietin mahtavaa aikaa Suomessa! Rikkaimmat kaks viikkoa vähään aikaan. Manailtiin jo mahtavan aupair-vuoden loppumista ja samalla ootettiin innolla mitä tuleman pitää. 
Heinäkuussa otettiin ilo irti kesästä, helteistä, kuumista öistä, Saksasta, saksalaisista ja ranskalaisesta. Taas reissattiin ja jätettiin väliaikaiset jäähyväiset Saksan kodille, perheelle ja kavereille. 
Elokuussa eleltiin matkalaukkuelämää ja asettauduttiin uuteen kotiin ja kaupunkiin. 
Syyskuussa panikoitiin tulevaa ja taisteltiin yhteiskuntaa vastaan. Ilouutisia työrintamalta ja treenikin lähti pitkästä aikaa käyntiin.
Lokakuussa elämä alko taas maittaa kun palkka lähti rullaamaan ja arki sujumaan rutiniimaisemmin. 
Marraskuussa pettymystä pääsykoetuloksiin, onnea ystävistä ja juhlimista 20 vuoden täyttymisen kunniaksi.
Tässä sitä nyt ollaan. Lomalla.

 

Ei todella siis hassumpi tuo vuosi 2013. Uusi koti, uusi maa, kasa uusia ihania ihmisiä ja vähän pienempi kasa ei niin ihania ihmisiä, ihastumisia, vihastumisia, vanhoja ystäviä, paljon juhlimista, rutkasti matkustelua, uusia kaupunkeja, itsenäistymistä, hyppimistä tyhjyyteen (niin konkreettisesti kuin shotin muodossa), itkua, naurua, ikävöintiä, turhautumista, pelkoa, onnea, epäonnistumisia, onnistumisia, uusia suunnitelmia, itsensä löytämistä, festareita, nauttimista, ystävien onnesta iloitsemista ja omasta tulevaisuudesta haaveilua ja pienistä arjen iloista nauttimista.
Jos vuodesta 2014 tulee lähellekään yhtä huikea kuin tästä kuluneesta, niin otan sen kyllä avosylin vastaan!

S♥

There is a sadness on your face

Jos elämän syväanalyysit ei kinostele niin siirtykää rohkeasti seuraavalle sivulle.
Nyt on menossa joku kriisi itseni kanssa. Se alko tänään ja päättyy todennäköisesti huomenna aamulla tai viimeistään töissä. Ennen olisin hyppiny ilosta siitä että on kaksi täysin vapaata päivää jotka voisin pyhittää kokonaan itselleni ja tehdä jotain rästiin jääneitä juttuja tai no okei, nauttia vaan omasta loistokkaasta seurastani ja olla kaikessa hiljaisuudessa. En tänään.
Kai kaipaisin jotain tietynlaista jännyyttä elämään. Kuluva vuosi on ollu niin tapahtumarikasta, stressaavaa, jännittävää ja sellasta ettei ikinä tiennyt mitä seuraava päivä toi tullessaan. Hyvällä ja pahalla.
Kuten perinteisesti minä-päivinä, rupesin kaikessa siinä hiljaisuudessa miettimään muun muassa sitä että mikä ajaa ihmiset siihen että ne löytää toisensa. Meitä kuitenkin on tällä pallolla vaatimattomat 7 196 243 768 ihmistä (sillä hetkellä kun kopioin tiedon täältä), ja luku näyttää muuttuvan joka sekunti jos tuohon mittariin on uskomista. Kaikki varmaan tietää ihastumisen tunteen tai vastaavan, ja sen että sen jälkeen sitä ei oikeastaan edes näe muita ihmisiä, tai ainakaan kiinnitä sen suurempaa huomiota niihin. Tai sen kun jonkun kanssa vaan klikkaa ja tietää että toi nainen, mies tai kukalie tulee olemaan ja pysymään mun elämässä eikä lähde siitä kulumallakaan. Mutta mikä siinä on. Kun meitä kuitenkin on noin 7 196 243 768 ja kaikki me poiketaan toisistamme jollain lailla niin mikä siinä yhdessä henkilössä tai henkilöissä vetää niin kovasti puoleensa. Karkeasti sanottuna kaikilla on siis yli seitsemän miljardia vaihtoehtoa löytää se kumppani tai ystävä tai mikä tahansa ihmissuhde. Mutta miksi ihmeeeeeessä just se kyseinen henkilö viehättää jollain tasolla. Kaikkea ei voi selittää vaan persoonallisuudella. Ja sekin on uskomatonta miten me kaikki voidaan olla erilaisia ja yhdestäkään meistä ei löydy täysin identtistä kloonattua versiota. Nyt menee niin vaikeaks että oon ihan pyörällä päästäni enkä ees enää tiedä mikä mun pointti koko jutussa oli. Mietin tätä koko hommaa jo viikko sitten kun rakas ystävä kirjoitti; "maailman paras nainen, jo 6 vuotta minun elämässä". 
Hyvä esimerkki tämä nainen siis siihen, joista vaan tietää että ne ei katoa kulumallakaan. Hyvä niin.
Tulee vähän sama fiilis tästä pohtimisesta kun siitä että valovuosien päästä on löytynyt aurinkokunta joka muistuttaa paljon meidän omaa.
Gosh. Jospa lopetan ja meen juomaan viintä ja koetan saada sen ihanan minä-päivä fiiliksen.

"At this moment, there are six billion, four hundred seventy million, eight hundred eighteen thousand, six hundred seventy one people in the world. Some are running scared. Some are coming home. Some tell lies to make it through the day. Others are just not facing the truth. Six billion people in the world. Six billion souls. And sometimes, all you need is one." ..tai ehkä useamman.

Hyvvee lauantaita. ♥  
City and colour - O sister

paremmin kuin naapureilla!

Bloggailu jatkuu päiväkirjan muodossa tästä eteenpäin. Hitusen ikävä tätä kirjoittelua ja satunnaista ajatusten purkua. 
Viime aikoina on tullut mietittyä onnellisuudenlähteitä ja sitä mistä kaikesta sitä saakaan olla kiitollinen. Juttu pongahti uudestaan mieleen kun kotimatkalla bussissa istuskellessa luin sähköpostista IsoSmilen viestin lähestyvän kiitospäivän tarjouksista. 
Tällänen se oli;
"Kiitos kun... Olen vielä hengissä suhteellisen hyvinvoivana perheeni ympäröimänä. Voin luottaa ystäviini ja sukulaisiini vaikeina aikoina. Aurinko nousee joka aamu, vaikkakin myöhään tähän vuodenaikaan. Yritän järjestää paljon aikaa ystävilleni, joiden kanssa vietetyt hetket eivät koskaan mene hukkaan. Otathan tauon päivästäsi mietiskelyyn asioista, joista voit olla kiitollinen. Yllätät toivottavasti itsesi, kun huomaat että elämä on ihan ok, vaikka kaikki asiat eivät ole "yhtä hyvin kuin naapureilla"."

Kiitollisuutta siis päiviin ja korville Ben Howardia ♥

kuljen laulaen

Välillä pitää näköjään jonkun tuntemattoman muistuttaa kuinka mukavaa elämä oikeestaan onkaan, ainakin vielä seuraavat neljä viikkoa, Saksassa. Aika rientää ja juoksee ja viuhahtaa vaan ohi. Hullua. Mielenkiinnolla odottelen sitä missä vuoden päästä istun, ja keiden kanssa. Vuos sitte jännitin salaa tätä vuotta ja mietin mitä tuleman pitää ja pohdin että olikohan ihan hirveen väärä päätös lähteä. No ei ollu. Ei todella. 
Taskussa enemmän matkamuistoja kun uskalsin ikinä odottaa.

"Jostain puski hetkeksi mieleen sekin, miltä tuntui olla nuori ja kaunis ja ihana. Rinnanala niin täynnä odotusta että kävelyn sijasta teki mieli juosta. Tai vähintäänkin liidellä muutama sentti maanpinnan yläpuolella."

piste.

Rikon nyt tän mun onnellisuusaallon täällä koska ärsytyslevelit on huipussaan. Tällä viikolla on tullu niin raja vastaan tälle aupair laiffille. En tiedä onks se tää melkein sadan asteen lämpötila, uskomattoman sitkee allergia vai hitusen vaivaavat viisurit mutta energiat on niin loppu noiden poikien kanssa. 

Kaks minuuttia sitte oikeesti laskin kuinka monta arkipäivää vielä jäljellä kunnes koittaa auvoinen hermolepo Berliinissä ja tytöt joille voin sit livenä paasata elämästä. Okei mieli varmaan muuttuu vielä muutamaan otteeseen mutta tällä hetkellä fiilis on tämä

Ehkä vaan luovutan tältä päivältä ja meen makaa x-asentoon tonne sänkyyn ja yritän keksii keinoja millä helpottaa tätä kuumuutta.

S ♥

ja juoksee selässä kylmiä väreitä

Niitä tunteita. Tiedättehän te "se tunne kun....." -jutut. Niistä on mun viimiset kaks suomi viikkoa koostunu. Ilon ja onnen purskahduksista, siitä kun haluais ikuistaa jonkun uskomattoman fiiliksen tai hetken johonkin mistä vois sit repeatilla soittaa sitä tai niitä vähän kun jotain hyvää kappaletta. Ystävääni Hannaa kompaten viimisten viikkojen aikana tuli tehtyä ja nautittua enemmän kun vois ees uskoa ehtivän. Vähän myös ehkä murehdittua...
Laatuaikaa siskon kanssa, öisiä reissuja pitkin hiekkateitä koska oli vaan pakko päästä rantaan, kiipeilyä erinäisille mäille, saunomista, uus hiuskuontalo, kesäjuhlia, darrapiknikkejä rannalla, autolla huristelua, lääkäriaikoja, aimo annos ystäviä, aimo annos perhettä, pääsykokeita ja turhautumista pääsykoemateriaaliin, Tampere, hyvää ruokaa, kämppätoveri, spontaaneja kesäiltoja ja öitä, panikointia, maailmanparannusta, erimielisyyksiä, uusia oivalluksia, elämälle hajoilua, ylpeyttä ystävistä, Avicii, kesänen Helsinki, itkua, naurua, halailua, rakkautta, reivaamista.

Nyt mulla on pakkomielle nukkumisesta. Vähän huono ehkä tälläselle jollain tasolla erakkoluonteiselle tollanen kaks viikkoa kestävä sosiaalisuuspommi. Nyt otan pienimmistäki yksinäisyyshetkistä kaiken irti. Tuli mm. katottua Carrien päiväkirjojen 1.kausi vissiin kolmessa päivässä. :-D Todennäkösesti vietän siis seuraavan viikonlopun lukittautuneena omaan huoneeseen korvalaput korvilla kattoen jotain hömppää. Yea right.
Kuvituksena pläjä instagram tallennoksia.

Tasapuolisesti kaikille sinne ikävähaleja, ootte rakkaita vaikka välillä kyseenalaistankin sen.
........tulipas herkkää tekstiä, huh. S ♥

i love it !

Lauantaina oli siis kauan odotettu Holi festari. Löydettiin niin puolvahingossa toi ja hetken mielijohteesta ostettiin liput koska kuvien perusteella se näytti niin huipulta. No sitä se just oli miltä se näyttiki. Ihan superia! House musiikkia, hyvää fiilistä ja se että meitä oli myös siunattu ihan mahtavalla säällä! Kaikkina muina päivinä kylmää ja sadetta mut sit lauantaina lähes pilvetön taivas ja lämmintä jotain +25. Ei huono :-)

Okei, täytyy myöntää että tuolla taas tuli se "tää on se syy miks en käy festareilla". Oltiin jonotettu ainakin puol tuntia olutkojulla ja sit yhtäkkiä järkkärit vetäs siihen kaiken keskelle sellasen 'tästä et kävele' -nauhan ja samalla hävitin siinä Tiinan ja tietenkään sen puhelin ei siellä ihmispaljoudessa toiminu. Muutamien kymmenien turhien soittojen jälkeen turhauduin ja lähin uusiks jonottaa kaljateltalle, siellä sit kappas löydettiinki toisemme. 

Yllättävää? :-D

Aina tasatunneittain porukka sai "luvan kanssa" heittää tota pulveria ilmaan, 

näytti melko upeelta.

  

(Osa kuvista lainattu täältä koska riski kameran hajoamiseen ois ollu liian suuri.)

Baariin oli aika mielenkiintosta pyrkiä sisään noi värit naamassa...onneks saatiin taas ystävällisiltä saksalaismiehiltä avustusta. Jippijee ja mitäs ihmettä, 4 päivää vielä ja sit Suomi ja pääsen rutistaa kaikkia! 
Mihin nää päivät katoaa?! Pusuja siihen saakka xoxo S♥

"this is fucking awesome"

"hyppy mukavuusalueen ulkopuolelle"

Sitä tää elämä on nimittäin viimiset 7kuukautta ollu, hyppyä toisen perään. Mua on kyllä siunattu tolla toisella suomalaisnaisella, ilman sitä saattais olla jääny monet reissut ja seikkailut tekemättä. Nyt seikkailtiin Düsseldorfissa ja Kölnissä. Loma alko erinomaisesti. Siinä vaiheessa kun etit puol tuntia lentokentältä RATIKKAA ja hajoat totaalisesti kun viimein tajuat että et VIELÄ olekaan missään päärautatieasemalla missä ne ratikat edes kulkis vaan EDELLEEN siellä lentokentällä, oli naurussa taas pidättelemistä. Kahden tunnin yöunilla on AINA hyvä lähteä reissuun. Ainakin elämälle nauraminen on taattu. 
Alkuun vaikutti toi Düsseldorf vähän ankeelta ja kuolleelta ja taisinki mainita jotain Tšernobylistä...

Helatorstai Saksassa aamu ysiltä näyttää siis tältä

 

 

Käytiin vetämässä hotellilla voimaunet ja sen jälkeen olikin hyvä nauttia kunnon proteiiniannos neljän pihvin siivittämänä. En tiedä oonks ikinä syöny niin paljon valittamatta.

 
 
 
 
MaiTai cocktailbaari oli kans mieletön. Saatiin sieltä myös cocktailit mukaan.
Kuin kätevää! :-D
 

Tuli kyllä neljä päivää vaan huokailtua elämälle ja sen ihanuudelle ja mun suusta tais päästä useemmin kun kerran "mä en kestä!!!!". Düsseldorf oli ihan uskomattoman kaunis. Niin kaunis että sinne on päästävä vielä uudestaan. Ei oo hetkeen mikään kaupunki tehny samanlaista vaikutusta. Tai no ehkä Heidelberg mut ei sekään tolla tasolla.

Perjantai-iltana napattiin spontaanisti juna Kölniin. Oltiin sovittu että Kölnin yö on nähtävä. Sokeesti lähettiin sit illalla suunnistamaan ilman karttaa ja hajua siitä mistä se elämä sieltä löytyy. Onneks saksalaiset on niin avuliasta kansaa että kahen tunnin haahuilun ja kyselyn jälkeen päädyttiin jollekin klubille ja vip-aitoon??? Ihan onnistunu ilta vaikka alku vaikuttikin melko epätoivoselta, ei  kuitenkaan luovutettu. Kaupunkina Köln ei ollu mitenkään vaikuttava mut mikä oli vaikuttava niin..... 

 
..tää kirkko. Jotain niin upeeta. 
Joka kerta kun käveltiin ohi niin jäin vaan suu auki tuijottamaan. Miljoonittain yksityiskohtia.
 

 
Lisää tälläsiä minilomia!!
Nauttikaa elämästä myös siellä Suomessa! Haleja!
xoxo, S ♥

"kaipuu suomeen on mahtava ja kumpuileva" -T.R.

Kyllä se taitaa olla totta että sitä on itse itsensä pahin viholllinen. Silloin kun asiat tuntuu olevan niin hyvin että tekis mieli itkee onnesta niin niitä ongelmia ja stressin aiheita keksii sit vaikka ja mistä. Tai ainaki mulla on taipumusta tälläseen. Selkeesti hirmu hankalaa hyväksyä se että elämä voi joskus vaan olla niin kivaa että hymyilyttää aamusta iltaan ja perhosia on vatsassa ihan vaan sen takia kun tuntuu niin hyvältä. Pitäis kai opetella se Kontkasen elämäntyyli; "ei ressii".
Ja en tiedä onko ikinä käyny niin että nukkuu oikeesti vahingossa päivän ohi? Se kun kysyt vieruskaverilta et paljonkohan kello on ja saat vastaukseks "kuusi"....................EIIIIII, ninjana ylös sängystä ja hirvee ahdistuspanikointi siitä kun yks päivä menny hukkaan.
Muttaa, ens viikolla reissun päälle kun on KERRANKIN pidennetty viikonloppu ja reitti on todennäkösesti koti-Düsseldorf-Köln-koti. JIPPII. Iskä laita mulle rahaa, oon köyhä! :-D ♥

Ja JEEJEE kohta myös Holi-festari!! Can't wait

 

  

Danke schön googlen kuvahaku

Ja taas elämänviisauksia

  "Don't be afraid to make mistakes, to stumble, to fall, cause most of the time the greatest rewards come from doing the things that scare you the most. Maybe you'll get everything you wish for. 
Maybe you'll get more than you ever could have imagined."

Rakkautta ja aurinkoa, S ♥

"if you want to be happy, be." -Leo Tolstoy

Sekava kuvapläjäys tulossa.

Maanantaina oli 6-vuotiaan Star Wars -synttärit ja innostuin sit vähän askartelemaan...entinen vessan roskis on nyt tuunattu R2D2-robotiksi. Ihastuttiin Kamillan kanssa siihen niin että se ei oo vieläkään menettäny uutta ulkoasua! Rakastan sitä miten tää näiden äiti niin antaumuksella järkkää noita lasten synttäreitä ja haluaa tehdä siitä päivästä ikimuistosen (alempana tuolla kuva mistä ymmärrätte mitä tarkotan).

Viikolla nautinkin oikeestaan vaan auringosta ja lämmöstä ja elämästä. Kovasti yritin myös lukea pääsykokeisiin ja nyt iskikin taas pieni ahdistus kun en oo materiaaleihin koskenu torstain jälkeen, ja yks niistä on vielä tulostamatta....kai sitä ois tulevaisuuden eteen jotain tehtävä. Tosin sain ehdotuksen aupairina nykiin..??

H toi mulle kukkia kun tuli kaverin luota leikkimästä. Normaalisti ehkä vähän yökkäilisin jos avaisin oven ja siellä seisois poika kukat kädessä mutta jos se poika on 6v ni kyllä mieltä lämmittää! :-) harmi vaan että sain kamalan aivasteluallergiakohtauksen noista niin ne lens kyllä seuraavana aamuna takas pihalle. 

Sunnuntaina osallistuin L:n kanssa Ditzinger Lebenslaufiin missä kerättiin juoksemalla rahaa Mukoviszidosen hoitoon. Tuli ihan hyvä fiilis siitä kun ties että on jollain tavalla auttanu apua kaipaavia..

Nyt sellanen olo että tahtoisin vaan rutistaa teitä kaikkia siellä. Ehkä mini "koti-ikävä" näin sunnuntai-iltana. 
Hirmu rakkaita olette ♥