here and out: ja juoksee selässä kylmiä väreitä

Niitä tunteita. Tiedättehän te "se tunne kun....." -jutut. Niistä on mun viimiset kaks suomi viikkoa koostunu. Ilon ja onnen purskahduksista, siitä kun haluais ikuistaa jonkun uskomattoman fiiliksen tai hetken johonkin mistä vois sit repeatilla soittaa sitä tai niitä vähän kun jotain hyvää kappaletta. Ystävääni Hannaa kompaten viimisten viikkojen aikana tuli tehtyä ja nautittua enemmän kun vois ees uskoa ehtivän. Vähän myös ehkä murehdittua...
Laatuaikaa siskon kanssa, öisiä reissuja pitkin hiekkateitä koska oli vaan pakko päästä rantaan, kiipeilyä erinäisille mäille, saunomista, uus hiuskuontalo, kesäjuhlia, darrapiknikkejä rannalla, autolla huristelua, lääkäriaikoja, aimo annos ystäviä, aimo annos perhettä, pääsykokeita ja turhautumista pääsykoemateriaaliin, Tampere, hyvää ruokaa, kämppätoveri, spontaaneja kesäiltoja ja öitä, panikointia, maailmanparannusta, erimielisyyksiä, uusia oivalluksia, elämälle hajoilua, ylpeyttä ystävistä, Avicii, kesänen Helsinki, itkua, naurua, halailua, rakkautta, reivaamista.

Nyt mulla on pakkomielle nukkumisesta. Vähän huono ehkä tälläselle jollain tasolla erakkoluonteiselle tollanen kaks viikkoa kestävä sosiaalisuuspommi. Nyt otan pienimmistäki yksinäisyyshetkistä kaiken irti. Tuli mm. katottua Carrien päiväkirjojen 1.kausi vissiin kolmessa päivässä. :-D Todennäkösesti vietän siis seuraavan viikonlopun lukittautuneena omaan huoneeseen korvalaput korvilla kattoen jotain hömppää. Yea right.
Kuvituksena pläjä instagram tallennoksia.