Jos elämän syväanalyysit ei kinostele niin siirtykää rohkeasti seuraavalle sivulle.
Nyt on menossa joku kriisi itseni kanssa. Se alko tänään ja päättyy todennäköisesti huomenna aamulla tai viimeistään töissä. Ennen olisin hyppiny ilosta siitä että on kaksi täysin vapaata päivää jotka voisin pyhittää kokonaan itselleni ja tehdä jotain rästiin jääneitä juttuja tai no okei, nauttia vaan omasta loistokkaasta seurastani ja olla kaikessa hiljaisuudessa. En tänään.
Kai kaipaisin jotain tietynlaista jännyyttä elämään. Kuluva vuosi on ollu niin tapahtumarikasta, stressaavaa, jännittävää ja sellasta ettei ikinä tiennyt mitä seuraava päivä toi tullessaan. Hyvällä ja pahalla.
Kuten perinteisesti minä-päivinä, rupesin kaikessa siinä hiljaisuudessa miettimään muun muassa sitä että mikä ajaa ihmiset siihen että ne löytää toisensa. Meitä kuitenkin on tällä pallolla vaatimattomat 7 196 243 768 ihmistä (sillä hetkellä kun kopioin tiedon täältä), ja luku näyttää muuttuvan joka sekunti jos tuohon mittariin on uskomista. Kaikki varmaan tietää ihastumisen tunteen tai vastaavan, ja sen että sen jälkeen sitä ei oikeastaan edes näe muita ihmisiä, tai ainakaan kiinnitä sen suurempaa huomiota niihin. Tai sen kun jonkun kanssa vaan klikkaa ja tietää että toi nainen, mies tai kukalie tulee olemaan ja pysymään mun elämässä eikä lähde siitä kulumallakaan. Mutta mikä siinä on. Kun meitä kuitenkin on noin 7 196 243 768 ja kaikki me poiketaan toisistamme jollain lailla niin mikä siinä yhdessä henkilössä tai henkilöissä vetää niin kovasti puoleensa. Karkeasti sanottuna kaikilla on siis yli seitsemän miljardia vaihtoehtoa löytää se kumppani tai ystävä tai mikä tahansa ihmissuhde. Mutta miksi ihmeeeeeessä just se kyseinen henkilö viehättää jollain tasolla. Kaikkea ei voi selittää vaan persoonallisuudella. Ja sekin on uskomatonta miten me kaikki voidaan olla erilaisia ja yhdestäkään meistä ei löydy täysin identtistä kloonattua versiota. Nyt menee niin vaikeaks että oon ihan pyörällä päästäni enkä ees enää tiedä mikä mun pointti koko jutussa oli. Mietin tätä koko hommaa jo viikko sitten kun rakas ystävä kirjoitti; "maailman paras nainen, jo 6 vuotta minun elämässä".
Hyvä esimerkki tämä nainen siis siihen, joista vaan tietää että ne ei katoa kulumallakaan. Hyvä niin.
Tulee vähän sama fiilis tästä pohtimisesta kun siitä että valovuosien päästä on löytynyt aurinkokunta joka muistuttaa paljon meidän omaa.
Gosh. Jospa lopetan ja meen juomaan viintä ja koetan saada sen ihanan minä-päivä fiiliksen.
"At this moment, there are six billion, four hundred seventy million, eight hundred eighteen thousand, six hundred seventy one people in the world. Some are running scared. Some are coming home. Some tell lies to make it through the day. Others are just not facing the truth. Six billion people in the world. Six billion souls. And sometimes, all you need is one." ..tai ehkä useamman.
Hyvvee lauantaita. ♥
City and colour - O sister
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti