kuljen laulaen

Välillä pitää näköjään jonkun tuntemattoman muistuttaa kuinka mukavaa elämä oikeestaan onkaan, ainakin vielä seuraavat neljä viikkoa, Saksassa. Aika rientää ja juoksee ja viuhahtaa vaan ohi. Hullua. Mielenkiinnolla odottelen sitä missä vuoden päästä istun, ja keiden kanssa. Vuos sitte jännitin salaa tätä vuotta ja mietin mitä tuleman pitää ja pohdin että olikohan ihan hirveen väärä päätös lähteä. No ei ollu. Ei todella. 
Taskussa enemmän matkamuistoja kun uskalsin ikinä odottaa.

"Jostain puski hetkeksi mieleen sekin, miltä tuntui olla nuori ja kaunis ja ihana. Rinnanala niin täynnä odotusta että kävelyn sijasta teki mieli juosta. Tai vähintäänkin liidellä muutama sentti maanpinnan yläpuolella."