kuljen laulaen

Välillä pitää näköjään jonkun tuntemattoman muistuttaa kuinka mukavaa elämä oikeestaan onkaan, ainakin vielä seuraavat neljä viikkoa, Saksassa. Aika rientää ja juoksee ja viuhahtaa vaan ohi. Hullua. Mielenkiinnolla odottelen sitä missä vuoden päästä istun, ja keiden kanssa. Vuos sitte jännitin salaa tätä vuotta ja mietin mitä tuleman pitää ja pohdin että olikohan ihan hirveen väärä päätös lähteä. No ei ollu. Ei todella. 
Taskussa enemmän matkamuistoja kun uskalsin ikinä odottaa.

"Jostain puski hetkeksi mieleen sekin, miltä tuntui olla nuori ja kaunis ja ihana. Rinnanala niin täynnä odotusta että kävelyn sijasta teki mieli juosta. Tai vähintäänkin liidellä muutama sentti maanpinnan yläpuolella."

piste.

Rikon nyt tän mun onnellisuusaallon täällä koska ärsytyslevelit on huipussaan. Tällä viikolla on tullu niin raja vastaan tälle aupair laiffille. En tiedä onks se tää melkein sadan asteen lämpötila, uskomattoman sitkee allergia vai hitusen vaivaavat viisurit mutta energiat on niin loppu noiden poikien kanssa. 

Kaks minuuttia sitte oikeesti laskin kuinka monta arkipäivää vielä jäljellä kunnes koittaa auvoinen hermolepo Berliinissä ja tytöt joille voin sit livenä paasata elämästä. Okei mieli varmaan muuttuu vielä muutamaan otteeseen mutta tällä hetkellä fiilis on tämä

Ehkä vaan luovutan tältä päivältä ja meen makaa x-asentoon tonne sänkyyn ja yritän keksii keinoja millä helpottaa tätä kuumuutta.

S ♥

ja juoksee selässä kylmiä väreitä

Niitä tunteita. Tiedättehän te "se tunne kun....." -jutut. Niistä on mun viimiset kaks suomi viikkoa koostunu. Ilon ja onnen purskahduksista, siitä kun haluais ikuistaa jonkun uskomattoman fiiliksen tai hetken johonkin mistä vois sit repeatilla soittaa sitä tai niitä vähän kun jotain hyvää kappaletta. Ystävääni Hannaa kompaten viimisten viikkojen aikana tuli tehtyä ja nautittua enemmän kun vois ees uskoa ehtivän. Vähän myös ehkä murehdittua...
Laatuaikaa siskon kanssa, öisiä reissuja pitkin hiekkateitä koska oli vaan pakko päästä rantaan, kiipeilyä erinäisille mäille, saunomista, uus hiuskuontalo, kesäjuhlia, darrapiknikkejä rannalla, autolla huristelua, lääkäriaikoja, aimo annos ystäviä, aimo annos perhettä, pääsykokeita ja turhautumista pääsykoemateriaaliin, Tampere, hyvää ruokaa, kämppätoveri, spontaaneja kesäiltoja ja öitä, panikointia, maailmanparannusta, erimielisyyksiä, uusia oivalluksia, elämälle hajoilua, ylpeyttä ystävistä, Avicii, kesänen Helsinki, itkua, naurua, halailua, rakkautta, reivaamista.

Nyt mulla on pakkomielle nukkumisesta. Vähän huono ehkä tälläselle jollain tasolla erakkoluonteiselle tollanen kaks viikkoa kestävä sosiaalisuuspommi. Nyt otan pienimmistäki yksinäisyyshetkistä kaiken irti. Tuli mm. katottua Carrien päiväkirjojen 1.kausi vissiin kolmessa päivässä. :-D Todennäkösesti vietän siis seuraavan viikonlopun lukittautuneena omaan huoneeseen korvalaput korvilla kattoen jotain hömppää. Yea right.
Kuvituksena pläjä instagram tallennoksia.

Tasapuolisesti kaikille sinne ikävähaleja, ootte rakkaita vaikka välillä kyseenalaistankin sen.
........tulipas herkkää tekstiä, huh. S ♥