paremmin kuin naapureilla!

Bloggailu jatkuu päiväkirjan muodossa tästä eteenpäin. Hitusen ikävä tätä kirjoittelua ja satunnaista ajatusten purkua. 
Viime aikoina on tullut mietittyä onnellisuudenlähteitä ja sitä mistä kaikesta sitä saakaan olla kiitollinen. Juttu pongahti uudestaan mieleen kun kotimatkalla bussissa istuskellessa luin sähköpostista IsoSmilen viestin lähestyvän kiitospäivän tarjouksista. 
Tällänen se oli;
"Kiitos kun... Olen vielä hengissä suhteellisen hyvinvoivana perheeni ympäröimänä. Voin luottaa ystäviini ja sukulaisiini vaikeina aikoina. Aurinko nousee joka aamu, vaikkakin myöhään tähän vuodenaikaan. Yritän järjestää paljon aikaa ystävilleni, joiden kanssa vietetyt hetket eivät koskaan mene hukkaan. Otathan tauon päivästäsi mietiskelyyn asioista, joista voit olla kiitollinen. Yllätät toivottavasti itsesi, kun huomaat että elämä on ihan ok, vaikka kaikki asiat eivät ole "yhtä hyvin kuin naapureilla"."

Kiitollisuutta siis päiviin ja korville Ben Howardia ♥

kuljen laulaen

Välillä pitää näköjään jonkun tuntemattoman muistuttaa kuinka mukavaa elämä oikeestaan onkaan, ainakin vielä seuraavat neljä viikkoa, Saksassa. Aika rientää ja juoksee ja viuhahtaa vaan ohi. Hullua. Mielenkiinnolla odottelen sitä missä vuoden päästä istun, ja keiden kanssa. Vuos sitte jännitin salaa tätä vuotta ja mietin mitä tuleman pitää ja pohdin että olikohan ihan hirveen väärä päätös lähteä. No ei ollu. Ei todella. 
Taskussa enemmän matkamuistoja kun uskalsin ikinä odottaa.

"Jostain puski hetkeksi mieleen sekin, miltä tuntui olla nuori ja kaunis ja ihana. Rinnanala niin täynnä odotusta että kävelyn sijasta teki mieli juosta. Tai vähintäänkin liidellä muutama sentti maanpinnan yläpuolella."

piste.

Rikon nyt tän mun onnellisuusaallon täällä koska ärsytyslevelit on huipussaan. Tällä viikolla on tullu niin raja vastaan tälle aupair laiffille. En tiedä onks se tää melkein sadan asteen lämpötila, uskomattoman sitkee allergia vai hitusen vaivaavat viisurit mutta energiat on niin loppu noiden poikien kanssa. 

Kaks minuuttia sitte oikeesti laskin kuinka monta arkipäivää vielä jäljellä kunnes koittaa auvoinen hermolepo Berliinissä ja tytöt joille voin sit livenä paasata elämästä. Okei mieli varmaan muuttuu vielä muutamaan otteeseen mutta tällä hetkellä fiilis on tämä

Ehkä vaan luovutan tältä päivältä ja meen makaa x-asentoon tonne sänkyyn ja yritän keksii keinoja millä helpottaa tätä kuumuutta.

S ♥