kun ei väsytä niin..........

Oh dear lord. Taas tässä pisteessä missä pitäis päättää jotain suuntaa tulevaisuudelle. Vastahan sitä vuos sitten suunnittelin ja turvauduin silloin vaan ajatukseen että äh antaa olla nyt ja katotaan vuoden päästä uudestaan koska sit VARMASTI tiedän mitä tahdon. Nojoo, oliskin noin. Nyt vaan sellanen fiilis että oon yhä kauempana siitä pienestä ideasta mikä mulla vuos sitten oli.

Joo kyllähän mä tiedän mitä tahdon. Kivan työn, oman kodin, ystäviä ja lisää kivoja ihmisiä mun elämään, matkustelua, terveyttä, ehkä oman auton myös joskus ja sitte miehen siihen vierelle hengaamaan. Miks se sitoutuminen johonkin koulupaikkaan vaan tuntuu niin uskomattoman ylitsepääsemättömältä ja jotenki pelottavalta. Mitä jos valitsen väärän paikan ja kaupungin enkä saavutakaan kaikkea sitä mitä haluaisin. Mut toisaalta jos saanki enemmmän mitä uskallan ees nyt aatella ja toivoa. Vois ehkä pyrkiä siihen ajattelutapaan ettei ajattelis liikaa eikä ainakaan liian pitkälle....ha ketä mä huijaan, ajattelen aina liian pitkälle. Damn.
Lukioon oli niin helppo vaan hypätä mukaan kun ei ollu niin kosketuksissa sen "loppu elämän" kanssa, siellä sitä vaan aikalailla osas elää hetkessä ja nauttii niistä kavereista ja koeviikoista ja elämästä.

Toisaalta voisin viipyy täällä vielä toisenki vuoden koska maa alkaa tuntua jo aika kotosalta, mutten kylläkään opiskelujen parissa koska saksaks opiskelu olis....noh....aivan ylitsepääsemättömän raskasta. En kuitenkaan haluis jatkaa tätä hommaa enää yhtään kauempaa enkä kyllä malta odottaa että pääsen taas mun omaan elämänrytmiin kiinni ja omiin rutiineihin! Kaipaan sitä yksinoloa! Ja myös mun tukiverkkoa Suomessa.

Ja jottei menis liian syvälliseks niin oli tossa perjantaina kiva yllätys oottamassa kotona.... 
Mun oli siis viikonloppuna tarkotus olla "talonvahtina" kun vanhemmat lähti reissuun ja pojat oli menossa isovanhempien luo hoitoon. Suunnitelmana oli vaahtokylpy, herkkuja ja viiniä sun muuta rentouttavaa. No se rentoutuminen alko ja loppu sit siihen kun tultiin hakemaan poikien yökamoja ja huomasin että kappas, joku oli pyrkiny takapihan kautta sisään. Ovi raollaan, nyrkinkokonen reikä ovessa ja lasia joka puolella. Onneks kukaan ei ehtiny sisälle asti kun me tultiin kai häiritsemään niitä mutta oli silti vähän kolkko ja jotenki paljas olo sen jälkeen kun poliisit ja muut oli lähteny. Mun tädin sanoja lainaten "sun ei vaan pidä jäädä perjantai-iltana kotiin nyhjäämään". 

Onneks viikonloppuun mahtu paljonpaljonpaljon kaikkea kivaakin vaikka alku vaikutti niin surkeelta :-) yhtenä hyvänä esimerkkinä Porschella ajelu!

Täällä kevät ja lämpö tekee jo kovaa vauhtia tuloaan! JES! Aurinkoa myös sinne Suomeen! ♥

XOXO, Sara