viikko 5

Ekaks, jee onnea Suomi itsenäisistä vuosista! Meinas mennä mulla koko juttu tänäkin vuonna hieman ohi kun täällä sitä nyt ei kukaan samalla tavalla juhlista. Onneks te ja sosiaalinen media ahkerasti muistutitte mua tärkeestä päivästä. Mut enivei, kuulumisia.

Torstai (ja tiistai) aamusin kun saan potkittua ton nuoremman tarhan ovesta sisään juoksen yleensä hirveessä paniikissa bussipysäkille että ehdin mun kielikurssille ajoissa. Tällä viikolla on taas terveys vähän reistaillu eikä olo oo ollut niin energinen kun sen pitäis olla joten mulla oli valmiiks ajatuksena että jättäisin menemättä koko kurssille. Elämä oli tällä kertaa mun kanssa samoilla linjoilla. Alku viikosta alko toi talvi tehdä tuloaan ja ilmeisesti se muutama miinusaste sekottaa koko julkisen liikenteen täällä. Bussi siis puol tuntia myöhässä eli minä myöhässä. Loistava syy siis skipata 'koulu' ja suunnata kiertelemään Ludwigsburgia missä tää kansanopisto ja mun saksan kurssi sijaitsee.

Hemmottelin itteeni myös vähän kuumalla vaahtokylvyllä ja lasillisella viiniä. Pojat meni kaverille leikkimään joten mulla oli muutama tunti minä-aikaa. Nautin siitä sit ihan täysillä. 

Tosin postimies melkein pilas multa tämänki hetken. Täällä kun kaikki paketit tuodaan ihan ovelle asti ja ovikello (jonka ääni on muuten mielettömän raivostuttava) soi joka päivä jonkun paketin takia. Se on pilannu multa jo monet hyvät päikkärit. Ja huvittavinta ehkä se että kun vein poikia sinne kaverille, se postimies huus tuolla puolessa välissä matkaa että 'kai teillä on joku kotona kun mulla on tuolla iso paketti tulossa teille'. Ei oo todellista että joku postimies tunnistaa mut kadulta!?

 Perjantaina meidät sit yllätti kiva lumisade. JEE! Viimein talvi täälläkin! Ja en tiedä oliks se tää lumentulo vai mikä mutta yhtäkkiä tää pikkupikku kylä on täynnä söpöi poikia. Pitää varmaan viettää enemmän aikaa ulkona kävellen ympäri kylää.........hmm.

Lauantaina olikin suuntana Eslingen ja joulumarkkinat. Joka paikassa ne tuntuu olevan samanlaiset mutta aina yhtä ihanat. Rakastan sitä hyvää fiilistä ja hyviä tuoksuja ja ilosia ihmisiä ja kaikkea. Etenki glüweinia, vaikkei se kyllä vedä vertoja suomalaiselle glögille. Tuolla muutaman tunnin kävelyn jälkeen oli kyllä niin syväjäässä että mielessä ei ollu muu kun sauna. Oi miten kaipaankaan sitä.

Kivaa sunnuntaita,

See you soon!

Love, Sara.

♥