infinity is as near as it is far.

Ihan uskomatonta. Viis viikkoa. Siihen kun oon taas sit Suomessa. Ennen kun olin lähössä tänne niin panikoin sitä kuinka pitkä aika kaks kuukautta on. Siinähän nyt ehtii tapahtua vaikka ja mitä. Ainakin se tuntu siltä kun oli vielä siellä. Nyt kun vietin jännän skypettelyhetken Hannan kanssa (kaipaan kovin) ja kyselin ihan niitä näitä että miten mun kaktus voi ja onks koti vielä olemassa niin tajusin että vähän yli kaks viikkoa sittenhän mä olin vielä siellä elämässä ihan normi arkea. Hassua. 

Parallel lines, move so fast,
toward the same point,
infinity is as near as it is far.

Tänään multa kysyttiin täällä että mitä oon nyt tykänny kun kaks viikkoa menny. Mun vastaus oli yhtä tyhjentävä kun viikko sitten kun en oikein edelleenkään tajua et oon mihinkään ees lähteny. Varsinki kun yhteydenpito Suomeen on niin tiivistä etten osaa toisaalta ees kaivata sieltä ketään, silleen oikeesti kaivata. Vaikka nyt tietenki kaipaan, teitä kaikkia. 

Eilen mulla ensimmäistä kertaa iski sellanen kunnon onnellisuusfiilis tästä kaikesta. Varmaan isolta osin siks että viikonlopuks on oikeita suunnitelmia. Täkäläiset au pairit järkkää 'represent your country' -teemabileet joten kiva kun uusia naamoja ja menoa ja kuulemma 'will be partying till the morning when there is buses and trains running again'. Baarit kun täällä siis auki sinne aamu kuuteen.... Kyllä sitä alkaa kahen viikon jälkeen kaivata vähän muutakin sosiaalisuutta kun noi pojat ja satunnainen skypettely. Täytyy kyllä myöntää että vähän jännittää lähtä lauantaina tonne tuntemattomien sekaan ja viel jossain ihan uudessa kaupungissa. Onneks bongasin yhen suomalaisen tytön jonka kans sovittiin treffit jo perjantaille niin ainakin yks tuttu naama sitte lauantaina siellä muiden joukossa. 

Tällä viikolla alotin taas treenailun kaiken tän kipeilyn ja muun hässäkän jälkeen ja kun löydän vielä kivan kuntosalin tästä läheltä ni oon vielä onnellisempi. Alkaa tää elämäki kai tuntuu täällä omalta kun pääsee tekee juttuja mistä tykkää. 

Kyl tälläsenä aamuna kehtaa käydä juoksemassaki:

Kings of Convenience - Parallel Lines

love