hier hier

Mihin jäinkää. hmm. En voi muistaa. Oli silloin toissailtana hirvee ajatustulva mutta väsymys esti mua kirjottamasta. Tässä tulee siis jonkunlainen.

Eilen seikkailin Stuttgartin sydämessä. Eli siis keskustassa. Ihastuin kaupunkiin kaupunkina. Oli vaan niin paljon kaikkee uutta ja kivaa etten saanu imettyy siitä itteeni ku murto-osan. Oli viel kaiken lisäks tosi kaunis ilma ja typerä minä en ottanu ees kunnon kameraa mukaan ja akku tyhjeni uhkaavasti puhelimesta kun yritin hyödyntää google mapsia itteni paikantamiseen, joten en ottanu sitä riskiä että kuvaan puhelimella ja tyhjennän samalla akun. Kuvailut jää siis seuraaviin kertoihin ku käyn kaupungin pala palalta läpi.

Stuttgartin ympärillä on törkeen paljon sellasia 'pikkukyliä' missä sitten on tiheetä asutusta ja kaiken keskellä jonkulainen 'kävelykatu' missä on sellasia perusputiikkeja joista saa tarvittavat kamat perusarkeen. Tärkein ja loistavin oli ehkä sellanen kunnon vanhanaikanen liha/juustokauppa missä oli hirmusesti erilaisia ja hyvännäkösiä juustoja ja leikkeleitä ja lihaa tms. mitä sit myytiin samaan tyyliin kun Prisman lihatiskillä, ilman sitä Prismanlihatiskifiilistä. Täällä on myös sellanen ihana puisto Rathausin takana, en ehtiny vielä käydä fiilistelemässä sitä vaan näin siitä vaan pilkahduksen.

Jotenki uskomatonta että jokanen talo tässä kylässä on vähintään kakskerroksinen. Oikeesti, jokanen. Ja yleensä ulottuu kuitenki vielä siitä kerroksen ylemmäs tai alemmas. Niinku tässä munki kotona. Meijän 'kellarissa' on yksiö, joka on periaattessa meijän keittiön alapuolella ja sen oikeen kellarin naapurissa. Siellä asuu kuulemma joku nuori nainen. Mut siis vähän outoa.........omakotitaloon liitetty vielä yksiö???
         Täällä kyl todellaki huomaa myös sen että Saksa on automaa. Jokasen talon pihassa kiiltelee vähintää yks hieno ja suht kallis auto. Ja vaikka se ei ois niinkään hieno niin se silti kiiltelee uutuuttaan. No en voi väittää et jokaikinen auto olis uus ja hieno ja kallis ja wow, mut kyllä se enemmistö näyttäis sellasta olevan.

Lapset on ihan mahtavia. Joo, en olis uskonu kyllä itekään että joskus kirjotan/sanon näin. Mutta ainakin nää kaks täällä suunnalla. Tai sit vaan kaipaan sitä legoilla rakentamista ja palapelien tekemistä että mun aivot huijaa mut pitämään lapsista. Se on muuten ihan mahtavaa, siis legot.
Jos joku tuntematon eksyy lukemaan tätä tekstiä niin saatat miettiä mitä hemmettiä teen au pairina jos en pidä lapsista?!Ettei tuu väärinkäsityksiä ja ymmärryksiä ni juttu on se että en oo ikinäikinäikinä ollu kenenkään lapsen kanssa kunnolla tekemisissä. Sukulaisilla joo kyllä on pieniä lapsia mutta en sitte taas oo niiden sukulaisten kanssa niin läheisissä väleissä että kokisin jotenki normaaliks niitten lasten kanssa hengailun. Mun suhde lapsiin on siis aina ollu tosi etäinen, niin siks varmaan suhtautumien niihin on ollu vähän negatiivinen. Kaikki voi kuitenki selkeesti muuttua.
Mun 'uus perhe' koostuu siis vanhemmista ja kahdesta 5- ja 7-vuotiaasta pojasta. Ja ne on edelleen mahtavia, kaikki neljä.

Neljä päivää on täällä vasta menny.
En uskois.
Tuntuu toisaalta kahelta viikolta.
Toisaalta yheltä päivältä.
Skype on mahtava.





musiikkia korville:
John Mayer - Waiting on the world to change

Hyvää aamua Saara. Toivottavasti kahvi maittaa yhtä hyvin ku tän lukeminen. :)

kaipauksia sinne!

P.S. toivottavasti sulla on Hanna maitoa kaapissa.