find happiness a lot more often

People get lost when they think of happiness as a destination. We’re always thinking that someday we’ll be happy; we’ll get that car or that job or that person in our lives that’ll fix everything. But happiness is a mood, and it’s a condition, not a destination. It’s like being tired or hungry, it’s not permanent. It comes and goes, and that’s okay. And I feel like if people thought of it that way, they’d find happiness a lot more often.

Tää oli musta aika hyvä, ajankohtanen ja palautti kyllä vähän maanpinnalle. 
Pitäis useemmin pysähtyä miettimään mitä kaikee hyvää sitä elämästään löytää.

Viime viikonloppu oli vähän erilainen mitä normaalisti. Okei aika paljonki erilainen. Meillä oli pöytäväraus Sophie's Brauhaus nimisessä ravintolassa. Mahtava paikka, nyt ymmärrän miks mulle sanottiin että siitä on tullu näitten kantis. Sellanen tosi lämmin ja tunnelmallinen ravintola/kuppila missä viini oli älyttömän halpaa ja hyvää. Lasillinen valkkaria makso 4,40 ja ajattelin kyllä aluks että no eipä nyt hirveästi Suomen hinnoista eroa mutta kun sain sen lasin eteeni niin olin kyllä ihan tyytyväinen. Jos tiedätte niitä isoja IKEA:n punkkulaseja mihin mahtuu suunnilleen se puolikas pullo niin tää oli sitä samaa luokkaa ja voisin veikata että siinä ei oltu mitään senttejä mitattu. No enivei.Keskutelut oli aika mielenkiintosia kun niitä käytiin yleensä kolmella kielellä sekasin. En ois jotenki uskonu että ihmisiä Afrikasta ja Australiastakin ois eksyny tänne keskelle Eurooppaa.

Hassua.

"Jatkot" oli sitten Penthause clubilla joka oli ainaki muiden asiakkaiden sanojen mukaan 'the best club in Stuttgart'. No musta se nyt ei kovin erikoiselta vaikuttanu. Puolet porukasta hävis siinä vaiheessa kun oltiin menossa sinne kun se nyt sattukin olemaan vähän kauempana mitä kukaan oletti...... Pari kertaa vaihdettiin junaa ja ihmeteltiin että missähän helkkarissa me nyt ollaan. Selvittiin kuitenki perille. Monesti mietin että miks ihmeessä 'the best club in Stuttgart' sijaitsee jossain kuusessa???

Olin valmis luovuttamaan jo kello kolme mutta kukaan muu ei selkeesti ollu ja kun ei ollu mitään hajua missä kaupunginosassa ollaan niin ei jääny sitten muita vaihtoehtoja kun jäädä jatkamaan iltaa. Hirveetä tollanen pakollinen juhliminen :-D

Kasilta aamulla kömmin sit omaan sänkyyn mielettömän väsyneenä mutta ei voinu kyllä valittaa. 

PS. Kuukaus Suomeen :-)