excuse-moi?

Eräs ystävä linkkas tän mun facebook-seinälle joskus. Silloin tää oli musta äärimmäisen hauska.
No. Nyt en enää tiedä itkeäkö vai nauraako.
En tiedä mihin yheksän vuoden pakollinen opiskelu ja sen jälkeinen jatko-opiskelu meitä oikein valmistaa. Etenki kielten opiskelu. Hirveesti painotetaan aina täydellistä kieliopin osaamista ja poikkeuksen poikkeuksien ulkoa opettelemista.
Lukiossa suosioon nous selkeesti kuuntelut. No ihan ymmärrettävä joo kun yo-kirjotuksissa ne kuuntelut oli aika isossa osassa, mut loppupeleissä niitäki piti vaan osata kuunnella oikeella tavalla. Ei sillä niin väliä ymmärskö sitä täysin mitä puhuttiin. Niinkun mun saksanopettaja monesti sanokin: 'kun näitä joka viikko kuuntelee niin kyllä sen oikean tekniikan oppii'. Eli kyse ei ollukaan siitä kielen osaamisesta vaan oikean tekniikan osaamisesta. ??? Ok.

Nyt oon tän viikon aikana joutunu huomaamaa että tää kuva pitää aika hyvin paikkaansa. Katon törkeesti sarjoja ja elokuvia ilman tekstityksiä eli ymmärrän niitten ansiosta täysin (ainaki melkein täysin) mitä mulle englanniks sanotaan. Saksasta en voi sanoa ihan samoin kun sanavarasto ei oo siinä niin laaja mut enivei. Päässä siis pyörii tuhansittain hienoja sanoja ja lauserakenteita mut ulosanti on kuitenki aina ihan jotain muuta. Uskomatonta ja äärimmäisen turhauttavaa. Varsinki kun ei saa ilmastua itteään niin hyvin ku haluais. Joten varautukaa toverit, kun tuun jouluna moikkaa teitä en oo hetkeäkään hiljaa.
Viime päivinä mun aivot on kyl ollu niin kohmeessa ettei suomen kielikään meinaa taipua. Saattaa täl flunssalla olla osuutta asiaan.......

Toivottavasti tangeltelette siellä yhtä paljon ku minä täällä, ainaki sit viikonloppuna jos ette muuten.

xoxo.

Überflutung

Eilisen fiiliksiin ja ajatuksiin tuli nyt tän päivän aikana pieni muutos. Lapset oikeesti on myös tosi rasittavia. Mun suhtautuminen niihin oli siis alunperinkin ihan oikea, paitsi tietty se positiivinen puoli oli mulle vielä ihan tuntematon. Tytöistä en tiedä kun ei oo kokemusta mutta kyl noi kaks miehekkäämpää osapuolta osaa ainakin tapella. Tai ne miekkaleikit ei nyt mun mielestä oikein enää näytä leikeiltä. Tai ainakaan tunnu. Kyllä otti vähän reisi osumaa tossa aamupäivällä. Ei uskois että 5-vuotiaasta lähtis niin paljon voimaa. Mut ei hätää ystävät. Kävelykyky vielä tallella.

Täällä lastentarhat järjestää jollekin Martin pyhimykselle?? sellasen lyhtykulkueen illalla kun alkaa hämärtää, vähän ku meillä Suomessa Lucia-kulkue. Okei oon nyt selkeesti ollu joltain uskonnontunnilta pois kun wikipedia kertoo että tää on ihan suomalaistenki juttu...........mut vissiin silti enemmän saksalaisten tää lyhtykulkue. En tiedä, ottakaa selvää jos enempi kiinnostelee :)

Kulkueen jälkeen oli sit tarjolla erilaista pikkusuolasta, teetä ja meille 'vanhemmille' glühweinia. Täytyy kyllä sanoa että sain aika oudoksuvia katseita kun kaikki muut oli oikeasti vanhempia siellä, siis ei iältään vanhempia vaan siis tullu sinne kulkueeseen lapsensa kanssa. Minä nyt kuitenki olin vaan paikkaamassa siellä näitten kahen vanhempia kun ne ei päässy paikalle.
         28.pv alkaa täällä perinteiset weihnachtsmarktit eli joulumarkkinat jos ette jo tajunnu. En malttais oottaa niitä! Vuos sitten joulukuussa oltiin Wienissä ja siellä ne oli ainakin ihan törkeen upeet. Joten voisin kuvitella että ne on myös täällä sellaset.

ah mitä joulufiilistä.

Fiilikset menee vähän ku vuoristorata. Tai siis ihan sadasosasekunneittain tulee sellanen 'mitä teen täällä kun tääl ei oo ketään mulle tärkeitä' mut sit taas oon heti seuraavaks et wow siistiä asun oikeesti nyt Saksassa ja tätä oon aina halunnu että oon vaan jossain ihan muualla. Hämmentävää. 

Nyt loppuu taas ajatustulva

Rakkautta sinne.

Bon Iver - Beth/Rest

hier hier

Mihin jäinkää. hmm. En voi muistaa. Oli silloin toissailtana hirvee ajatustulva mutta väsymys esti mua kirjottamasta. Tässä tulee siis jonkunlainen.

Eilen seikkailin Stuttgartin sydämessä. Eli siis keskustassa. Ihastuin kaupunkiin kaupunkina. Oli vaan niin paljon kaikkee uutta ja kivaa etten saanu imettyy siitä itteeni ku murto-osan. Oli viel kaiken lisäks tosi kaunis ilma ja typerä minä en ottanu ees kunnon kameraa mukaan ja akku tyhjeni uhkaavasti puhelimesta kun yritin hyödyntää google mapsia itteni paikantamiseen, joten en ottanu sitä riskiä että kuvaan puhelimella ja tyhjennän samalla akun. Kuvailut jää siis seuraaviin kertoihin ku käyn kaupungin pala palalta läpi.

Stuttgartin ympärillä on törkeen paljon sellasia 'pikkukyliä' missä sitten on tiheetä asutusta ja kaiken keskellä jonkulainen 'kävelykatu' missä on sellasia perusputiikkeja joista saa tarvittavat kamat perusarkeen. Tärkein ja loistavin oli ehkä sellanen kunnon vanhanaikanen liha/juustokauppa missä oli hirmusesti erilaisia ja hyvännäkösiä juustoja ja leikkeleitä ja lihaa tms. mitä sit myytiin samaan tyyliin kun Prisman lihatiskillä, ilman sitä Prismanlihatiskifiilistä. Täällä on myös sellanen ihana puisto Rathausin takana, en ehtiny vielä käydä fiilistelemässä sitä vaan näin siitä vaan pilkahduksen.

Jotenki uskomatonta että jokanen talo tässä kylässä on vähintään kakskerroksinen. Oikeesti, jokanen. Ja yleensä ulottuu kuitenki vielä siitä kerroksen ylemmäs tai alemmas. Niinku tässä munki kotona. Meijän 'kellarissa' on yksiö, joka on periaattessa meijän keittiön alapuolella ja sen oikeen kellarin naapurissa. Siellä asuu kuulemma joku nuori nainen. Mut siis vähän outoa.........omakotitaloon liitetty vielä yksiö???
         Täällä kyl todellaki huomaa myös sen että Saksa on automaa. Jokasen talon pihassa kiiltelee vähintää yks hieno ja suht kallis auto. Ja vaikka se ei ois niinkään hieno niin se silti kiiltelee uutuuttaan. No en voi väittää et jokaikinen auto olis uus ja hieno ja kallis ja wow, mut kyllä se enemmistö näyttäis sellasta olevan.

Lapset on ihan mahtavia. Joo, en olis uskonu kyllä itekään että joskus kirjotan/sanon näin. Mutta ainakin nää kaks täällä suunnalla. Tai sit vaan kaipaan sitä legoilla rakentamista ja palapelien tekemistä että mun aivot huijaa mut pitämään lapsista. Se on muuten ihan mahtavaa, siis legot.
Jos joku tuntematon eksyy lukemaan tätä tekstiä niin saatat miettiä mitä hemmettiä teen au pairina jos en pidä lapsista?!Ettei tuu väärinkäsityksiä ja ymmärryksiä ni juttu on se että en oo ikinäikinäikinä ollu kenenkään lapsen kanssa kunnolla tekemisissä. Sukulaisilla joo kyllä on pieniä lapsia mutta en sitte taas oo niiden sukulaisten kanssa niin läheisissä väleissä että kokisin jotenki normaaliks niitten lasten kanssa hengailun. Mun suhde lapsiin on siis aina ollu tosi etäinen, niin siks varmaan suhtautumien niihin on ollu vähän negatiivinen. Kaikki voi kuitenki selkeesti muuttua.
Mun 'uus perhe' koostuu siis vanhemmista ja kahdesta 5- ja 7-vuotiaasta pojasta. Ja ne on edelleen mahtavia, kaikki neljä.

Neljä päivää on täällä vasta menny.
En uskois.
Tuntuu toisaalta kahelta viikolta.
Toisaalta yheltä päivältä.
Skype on mahtava.





musiikkia korville:
John Mayer - Waiting on the world to change

Hyvää aamua Saara. Toivottavasti kahvi maittaa yhtä hyvin ku tän lukeminen. :)

kaipauksia sinne!

P.S. toivottavasti sulla on Hanna maitoa kaapissa.