keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Good life needs...you guys (Loesje)

Oon niin fiiliksissä siitä että kahden viikon päästä oon taas Suomessa :):):) hetken. Oon kehittäny mielessäni jo kunnon listan mitä kaikkea haluun ehtii tehdä ja musta tuntuu että mun ystävät repii kohta päänsä kun oon niin extreme innoissani kaikista pikkujutuista. Jännä miten kaks viikkoa voi tuntuu mielettömän pitkältä ajalta ja toisaalta sit taas ihan liian lyhyeltä. Seuraavina viikkoina en varmaan pysy housuissani kun ootan sitä että lento laskeutuu Helsinki-Vantaalle ja sit kun oon Suomessa ni ahdistun jo ajatuksesta et kaks viikkoa siellä on kohta ohi. Päiväaikataulu on sitten sitäki tiukempi!

Ensinnäkin se että siellä on kuulemma törkeesti lunta ja ihanan talvista ja joulusta ja kaikkea. Täällä tää ilmasto vaan kiusaa mua kun joka toinen minuutti sataa lunta ja heti perään vettä tai räntää tai jotain sekotusta. Epäreilua. Joten olis siis parempi että se lumi pysyy siellä ihan kiltisti maassa sinne tammikuulle asti että pääsen sit ainaki pulkkamäkeen (Saara, oletan että innostuit siitä mun ideasta yhtä paljon kun minä).


Tässä mun säälittävä yritys saada lumisateesta kuvaa...
sen sijaan saatte katella kivaa autoa ja...noh...
voitte vaikka kuvitella sen lumen tohon kuvaan.
Oon tainnu myös viettää liikaa aikaa lasten kanssa kun tää 
'delikatess wiener' nauratti mua ihan hirveesti......
Sit kun sain wienerit viimein pannulle asti niin jouduin taas toteemaan kuinka huono kokki oikeesti olen. Oon nyt oppinu tiukasti noudattamaan ohjeita mutta ei siitä nakkikastikkeesta siltikään kyllä ihan kastiketta tullu.......
Lähtipäs juttu nyt sivuteille. 
Taidan siis lopettaa ennen kun menee vielä huonompaan suuntaan.


Pointtina siis oli kuitenkin se että kaipaan teitä mielettömästi siellä lumen keskellä ja halin teidät hengiltä kun pääsen sinne! No en ehkä hengiltä mut ehkä ymmärrätte pointin.

Lav ya all! 

spessu terkut siskolle. Joulupäivänä mennään.

Sara

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Last week I...

Pelasin törkeesti pelejä. Angry birdsistä shakkiin.

Söin ruisleipää pitkästä aikaa ja oijoi miten herkkua. 
Suomesta kannan sitä kyllä muutaman paketin mukanani!
Rentouduin Beck'sin kanssa.
 Pelasin jalkapalloa, nautin kauniista maisemista ja talvisesta kirpeästä ilmasta.


Keskiviikkona oli säälittävän vähän lunta. 
Nyt taitaa olla jo parempi tilanne. Tai toivottavasti olis.
Sit tällänen creepy cat tuijotteli mua ikkunan takana...
 Perjantaina kun suuntasin yö-elämään ulkona näytti tolta. Kuva ei tee nyt oikeutta ton kuun upeudelle mut se oli ihan uskomattoman kaunis.
 Sit nautittiin vähän viiniä lampaantaljan päällä. Myös suomalaista juomaa oli jotenki kummasti eksyny pöytään. Sekä vodka-pullo joka meni sit hyvin alas järkyttävän juomapelin avulla. 
"Eins, zwei, drei, UPS" 
Idea oli siis että vuorotellen lueteltiin numeroita ja aina neljällä jaollisen luvun kohdalla piti huutaa UPS! Varautukaa ystävät, tätä sitten testaillaan kolmen viikon päästä ;-) auf deutsch?
Lauantaina suunnattiin kattomaan vähän joulumarkkinoita ja kuvasato sieltä on nyt aika mitätön. Mutta äärimmäisen kaunista oli. Niin paljon valoja, glühweinin tuoksua ja oijoi. Tykkään mielettömästi.

Paljon haleja Suomeen. Pian siellä! 
xoxo

Ainii. HYVÄÄ JOULUKUUTA! :-)

maanantai 26. marraskuuta 2012

Munich and whatsupp!?

Varautukaa kuvaoksennukseen

Vinkkinä teille jotka lähdette joskus reissuun, varatkaa paluumatka mielummin aamuksi ettei tarvi miettiä mitä sitten kun luovuttaa hotellihuoneen...no kai tää muutama tunti menee näinkin. Terkut siis täältä hotellin aulasta Münchenistä kun oon just niin laiska etten varmasti raahaudu noiden kamojen kanssa minnekään muualle kun siihen paluubussiin. Tää mun miniloma on tuntunu enemmänki viikon reissulta. Hotellissa ei oo kerenny käydä kun nukkumassa.

Perjantaina siis saavuin tänne Pasingiin joka on Münchenin keskustasta noin 10min S-bahn matkan päässä. Bussi Stuttgartista tänne ja takasin makso 30e ja matkaan meni noin 2,5h. Ei hassumpi. Täällä vietin sit aikaa suomalaisten tyttöjen Henjen ja Aleksandran kanssa jotka on myös au paireja. Syötiin, juotiin ja nautittiin. Vietettiin myös mun synttäreitä ja täytyy sanoa ettei toi kahden päivän juhliminen oo enää niin helppoa kun se oli vuos sitten :-D huh huh.

Lauantaina tytöt oli päivällä Bayerin pelissä ni kiertelin sillä aikaa kaupunkia. München on aika kaunis, tai no Saksa on mun mielestä muutenkin mielettömän kaunis maa. Etenkin iltasin ja varsinkin nyt kun oli jouluvaloja ja muutenki joulusta.



Sunnuntaina lähin sitte kattoo miltä Dachaun keskitysleiri näyttää. Ihan mielenkiintonen kokemus ja suosittelen todellakin kaikille joilla on vaan mahdollisuus käydä joko tuolla tai jollain muulla leirillä. En tiedä kuvittelinko vaan mutta se ilma oli siellä jotenki erilaista ja se fiilis mikä siellä vallitsi, oli mielettömän vahva. Ja se kun yritti oikeesti kuvitella mitä kaikkea ne ihmiset on siellä joutunu kokemaan ja että niitä on vaan kaatuillu siellä yks toisensa jälkeen oli ihan mielettömän vaikeeta. Auschwitziin on kyllä tän jälkeen mentävä.


Tässä teille vähän infoo tästä Dachaun leiristä jos kinostelee, sponsored by google-haku.

Dachaun keskitysleiri (1933-1945) oli ainoa leiri, joka oli toiminnassa koko natsihallinnon ajan.
Leiri koostuu kahdesta alueesta: varsinaisesta leiristä, jossa oli 32 parakkia, hallintorakennukset ja vankila, sekä krematorioalueesta. Päärakennuksessa on leirin museo, jossa on mm. kertomuksia vankien elämästä, vangeille kuuluneita tavaroita ja yleensä keskitysleirien toiminnasta koko sodanaikaisen Saksan alueella. Alueella oli myös sodanjälkeen pystytetyt neljä uskonnollista muistomerkkiä (katollinen, ortodoksinen, protestanttinen ja juutalainen) leirillä kuolleiden ja eläneiden vankien muistoksi.

Leirin tuloportti. 'Arbeit macht frei' suomeksi 'työ vapauttaa'. Yeah right.

vankila, minkä käytävä tuntu vaan jatkuvan



The camp road







Tälläsen synkistelyn jälkeen olikin sit hyvä hakee vähän jotain huumoria elämään 
niin mentiin kattomaan Twilight. Ja oli sen verta hauska päätösosa että ihan sen takia kannattaa käydä kattomassa :-D









Inhosin itteäni taas hieman kun oli pitäny raahata koko elämä mukaan..nyt hartiat kiittää.

Näihin kuviin näihin tunnelmiin. 
Ihanaa viikkoa kaikille sinne ruutujen taa!
Bis bald, xoxo
Sara