infinity is as near as it is far.

Ihan uskomatonta. Viis viikkoa. Siihen kun oon taas sit Suomessa. Ennen kun olin lähössä tänne niin panikoin sitä kuinka pitkä aika kaks kuukautta on. Siinähän nyt ehtii tapahtua vaikka ja mitä. Ainakin se tuntu siltä kun oli vielä siellä. Nyt kun vietin jännän skypettelyhetken Hannan kanssa (kaipaan kovin) ja kyselin ihan niitä näitä että miten mun kaktus voi ja onks koti vielä olemassa niin tajusin että vähän yli kaks viikkoa sittenhän mä olin vielä siellä elämässä ihan normi arkea. Hassua. 

Parallel lines, move so fast,
toward the same point,
infinity is as near as it is far.

Tänään multa kysyttiin täällä että mitä oon nyt tykänny kun kaks viikkoa menny. Mun vastaus oli yhtä tyhjentävä kun viikko sitten kun en oikein edelleenkään tajua et oon mihinkään ees lähteny. Varsinki kun yhteydenpito Suomeen on niin tiivistä etten osaa toisaalta ees kaivata sieltä ketään, silleen oikeesti kaivata. Vaikka nyt tietenki kaipaan, teitä kaikkia. 

Eilen mulla ensimmäistä kertaa iski sellanen kunnon onnellisuusfiilis tästä kaikesta. Varmaan isolta osin siks että viikonlopuks on oikeita suunnitelmia. Täkäläiset au pairit järkkää 'represent your country' -teemabileet joten kiva kun uusia naamoja ja menoa ja kuulemma 'will be partying till the morning when there is buses and trains running again'. Baarit kun täällä siis auki sinne aamu kuuteen.... Kyllä sitä alkaa kahen viikon jälkeen kaivata vähän muutakin sosiaalisuutta kun noi pojat ja satunnainen skypettely. Täytyy kyllä myöntää että vähän jännittää lähtä lauantaina tonne tuntemattomien sekaan ja viel jossain ihan uudessa kaupungissa. Onneks bongasin yhen suomalaisen tytön jonka kans sovittiin treffit jo perjantaille niin ainakin yks tuttu naama sitte lauantaina siellä muiden joukossa. 

Tällä viikolla alotin taas treenailun kaiken tän kipeilyn ja muun hässäkän jälkeen ja kun löydän vielä kivan kuntosalin tästä läheltä ni oon vielä onnellisempi. Alkaa tää elämäki kai tuntuu täällä omalta kun pääsee tekee juttuja mistä tykkää. 

Kyl tälläsenä aamuna kehtaa käydä juoksemassaki:

Kings of Convenience - Parallel Lines

love

Craving for......

......Nutella. Oh yes please.

Suomessa jouduin moneen otteeseen toteemaan etten oo sitä ikinä maistanu ja sain aina järkyttyneitä katseita. Tytille siis terkkuja että nyt tiedän mistä puhuit.

Lauantaina vietin ansaittua shoppailupäivää (jee lomarahat) Stuttgartissa ja fiilistelin sitä ihanaa joulutunnelmaa mitä sinne oli luotu upeitten valojen jne. avulla.

Tää kuva oli kylläkin perjantailta mut ehkä osaatte kuvitella. 

Saa nähdä kuinka kannattavaa tää mun ostelu täällä on kun maksoin jo 65e siitä että sain mun matkalaukun lentokoneeseen. Joten jos tuutte moikkaa mua tänne niin varatkaa jooko laukkuun tilaa mun vaatteille mitä saatte sit viedä takasin Suomeen. 

Terkut vaan siskolle ja isukille. 

Kun palasin mun retkeltä niin oli vähän pimeetä ja sateista ja en ihan satavarmasti tienny missä kohtaa mun pitäis painaa stoppia.... Otin sitte riskin ja menin mun intuition mukaan. 

Nooo se osottautu vähän huonoks vaihtoehdoks kun hyppäsin bussista ulos keskellä ei mitään. Pienen 'AAA MISSÄ OLEN' -panikoinnin jälkeen tajusin siellä pimeydessä että se oliskin ollu vasta se seuraava pysäkki noin 700m päässä. Ens kerralla sit paremmin.

Lauantai meni vaahtokylpyillen

ja sunnuntai suunnitellen.....

HUGS AND KISSES!

excuse-moi? 2

Tää kuva menee edellisen kanssa samaan kastiin.

On kyl ryömittävä täältä kolosta varsinki nyt kun viikonloppu tulossa ja mitkään aikataulut ei rajota mun liikkumista. Kipeyski melkein menny jo ohi ellei tällästä supertukkosuutta lasketa. Meinasin jo että oisin huomenna aamulla aikasin ehtiny VIIMEIN käydä heittää jonku kivan juoksulenkin täällä, mutta taitaa olla parempi etten ehkä ihan vielä lähe säntäilee.....saisin sitten taas ehkä myös hengitettyä joskus.

Varasin tänään bussiliput Müncheniin ja takasin. 

Elli ei hätää, sun antamaa Berliini-opasta kyllä vielä tarvitaan mutta lennot oli nyt sen verta kalliit ettei ollu mitään järkee lähteä ja junaan en 7tuntia haluu tuhlata. 

Saan siis viettää pitkän viikonlopun mun synttäreiden kunniaks ni miksei sitte lähtis astetta kauemas. Edelleen odotan niitä joulumarkkinoita ja Münchenissä niihin on kuulemma vielä extrasti panostettu (jos niihin voi enempää panostaa). Eli toivon ja vaadin että ne on jo silloin kun minä oon siellä. Ees taas makso liput 30e joten ei todellakaan oo paha hinta. Nyt jos löytäis vielä jonku edullisen majapaikan ni vois sit hyvällä omallatunnolla tuhlata rahaa johonki turhempaan. 

HUGS TO FINLAND!

ja Isalle tälläsiä