Was gibt's Neues?

No eipä juurikaan mitään. Okei olis varmasti jotain mutta aivot on tällä hetkellä nukkumassa. Eilinen 'käydään yksillä' muuttukin yllätys yllätys useammiksi ja löysinkin tieni vasta aamulla kotiin.. Kuka sano ettei 2h yöunilla pärjää tai jaksa hoitaa lapsia? Hyvin tää sujuu, mitä nyt ajattelu käy astetta hitaammalla ja rappusten ylös alas juokseminen tuntuu hitusen raskaammalta. Eilen piti siis vaihtaa vaan kuulumiset ja sanoa heipat kun muut pääsee moikkaamaan kotimaataan viikoks. Ollaan Tiinan kanssa huono kaksikko kun kumpikaan ei jarruttele toisen päähänpistoja, sit sitä löytääkin ittensä aina seikkailemasta. Ihan hauskaa kyllä, en valita.
Elämä siis sujuu edelleen. Viikonloput on menny ranskalaisen kainalossa ja arkipäivät aamusta iltaan poikien kanssa. Noilla alko pääsiäisloma jo maanantaina niin oon ollu siks jumissa kotona (eiliseen asti). Onneks ne on antanu mun kuitenki nukkua aamulla vähän pidempään kun "ei me raatittu herättää sua", selkeitä herrasmiehen alkuja! Tiistaina käytiin Museum für Naturkunde:ssa kattelemassa vähän dinoja ja fossiileja. Musta tuntu että se paikka oli kyllä mielenkiintosempi mulle kun pojille... 

Ihanaa JESJES huomenna viimein LOMA ja lauantaina Müncheniin hengähtämään :-) Not bad. 

Rakkautta Suomeen ♥

S

hyvää mieltä

Mitähän hyvää oon tehny kun elämä jaksaa nyt näyttää koko ajan pelkästään hyviä puoliaan. Ei sillä että valittaisin, päinvastoin, ihan kiva kävellä aamusta iltaan hymy korvissa! Pojat jaksaa muistuttaa mua siitä että ne pitää musta (mikä on kyllä ihan tärkeetä tässä mun hommassa). Pari viikkoa ois vielä arkea ja sit vähän pääsiäislomailua ja suomalaisia vieraita, jeee! Sopivasti reissaamista taas eessä ja reissujen suunnittelua koko ajan. Eikä tullu myöskään ekaks mieleen että tarvisin jonkun ranskalaisen palauttamaan mun uskon kakslahkeisiin. Elämä osaa taas yllättää, ja onneks hyvällä tavalla. :):)

Toivottavasti hymyily jatkuu nyt pitkälle! Sinne teille samanlaisii fiiliksiä!

LOVE, S♥

jäätelöä ja ajatusvirtaa

Hirmu hyvällä fiiliksellä mennään, vaikka oonki kipeenä ja päätä ja selkää kolottaa ja kurkussa pyörii joku mikä kutittaa _koko ajan_. Koukutuin viime viikolla uudestaan Greyn Anatomiaan ja oh gott miten hyvä sarja se onkaan! Nyt taas ärsyttää kun 9.kauden jaksot loppu ihan kesken kaiken..ei pitäis ehkä pitää öisin noita maratoneja ni kestäis sarjat vähän pidempään (ja jaksais aamulla nousta sängystä ylös).

Viime viikonloppuna seikkailtiin taas ja arki pyörii aika normaalisti eteenpäin. Jeejee kohta taas lomailua eessä!!

Plus mulla alkaa olla hyvä fiilis myös tulevaisuudesta (JEI) ja yritän nyt vaan luottaa siihen että asiat loksahtaa paikoilleen silleen miten niiden pitäiski. En tahdo murehtia nyt turhista koska eilen tuli taas  pieni muistutus siitä miten pienestä kaikki on kiinni.

"Life is the ability to feel so happy you think your insides are going to explode. It's being so upset or disappointed, you feel as if your stomach just dropped ten feet out of place. It's running so hard, you can barely breathe. It's the feeling of panic when you know you've been caught doing something wrong. It's having that sudden rush before you kiss someone you care about. It's letting people go because new ones come in, and all the while realizing that life doesn't have a purpose unless you let it."

terkkuja Suomeen! Ootte mun mielessä ♥

(hyvän mielen musiikkia)

kun ei väsytä niin..........

Oh dear lord. Taas tässä pisteessä missä pitäis päättää jotain suuntaa tulevaisuudelle. Vastahan sitä vuos sitten suunnittelin ja turvauduin silloin vaan ajatukseen että äh antaa olla nyt ja katotaan vuoden päästä uudestaan koska sit VARMASTI tiedän mitä tahdon. Nojoo, oliskin noin. Nyt vaan sellanen fiilis että oon yhä kauempana siitä pienestä ideasta mikä mulla vuos sitten oli.

Joo kyllähän mä tiedän mitä tahdon. Kivan työn, oman kodin, ystäviä ja lisää kivoja ihmisiä mun elämään, matkustelua, terveyttä, ehkä oman auton myös joskus ja sitte miehen siihen vierelle hengaamaan. Miks se sitoutuminen johonkin koulupaikkaan vaan tuntuu niin uskomattoman ylitsepääsemättömältä ja jotenki pelottavalta. Mitä jos valitsen väärän paikan ja kaupungin enkä saavutakaan kaikkea sitä mitä haluaisin. Mut toisaalta jos saanki enemmmän mitä uskallan ees nyt aatella ja toivoa. Vois ehkä pyrkiä siihen ajattelutapaan ettei ajattelis liikaa eikä ainakaan liian pitkälle....ha ketä mä huijaan, ajattelen aina liian pitkälle. Damn.
Lukioon oli niin helppo vaan hypätä mukaan kun ei ollu niin kosketuksissa sen "loppu elämän" kanssa, siellä sitä vaan aikalailla osas elää hetkessä ja nauttii niistä kavereista ja koeviikoista ja elämästä.

Toisaalta voisin viipyy täällä vielä toisenki vuoden koska maa alkaa tuntua jo aika kotosalta, mutten kylläkään opiskelujen parissa koska saksaks opiskelu olis....noh....aivan ylitsepääsemättömän raskasta. En kuitenkaan haluis jatkaa tätä hommaa enää yhtään kauempaa enkä kyllä malta odottaa että pääsen taas mun omaan elämänrytmiin kiinni ja omiin rutiineihin! Kaipaan sitä yksinoloa! Ja myös mun tukiverkkoa Suomessa.

Ja jottei menis liian syvälliseks niin oli tossa perjantaina kiva yllätys oottamassa kotona.... 
Mun oli siis viikonloppuna tarkotus olla "talonvahtina" kun vanhemmat lähti reissuun ja pojat oli menossa isovanhempien luo hoitoon. Suunnitelmana oli vaahtokylpy, herkkuja ja viiniä sun muuta rentouttavaa. No se rentoutuminen alko ja loppu sit siihen kun tultiin hakemaan poikien yökamoja ja huomasin että kappas, joku oli pyrkiny takapihan kautta sisään. Ovi raollaan, nyrkinkokonen reikä ovessa ja lasia joka puolella. Onneks kukaan ei ehtiny sisälle asti kun me tultiin kai häiritsemään niitä mutta oli silti vähän kolkko ja jotenki paljas olo sen jälkeen kun poliisit ja muut oli lähteny. Mun tädin sanoja lainaten "sun ei vaan pidä jäädä perjantai-iltana kotiin nyhjäämään". 

Onneks viikonloppuun mahtu paljonpaljonpaljon kaikkea kivaakin vaikka alku vaikutti niin surkeelta :-) yhtenä hyvänä esimerkkinä Porschella ajelu!

Täällä kevät ja lämpö tekee jo kovaa vauhtia tuloaan! JES! Aurinkoa myös sinne Suomeen! ♥

XOXO, Sara