Munich and whatsupp!?

Varautukaa kuvaoksennukseen

Vinkkinä teille jotka lähdette joskus reissuun, varatkaa paluumatka mielummin aamuksi ettei tarvi miettiä mitä sitten kun luovuttaa hotellihuoneen...no kai tää muutama tunti menee näinkin. Terkut siis täältä hotellin aulasta Münchenistä kun oon just niin laiska etten varmasti raahaudu noiden kamojen kanssa minnekään muualle kun siihen paluubussiin. Tää mun miniloma on tuntunu enemmänki viikon reissulta. Hotellissa ei oo kerenny käydä kun nukkumassa.

Perjantaina siis saavuin tänne Pasingiin joka on Münchenin keskustasta noin 10min S-bahn matkan päässä. Bussi Stuttgartista tänne ja takasin makso 30e ja matkaan meni noin 2,5h. Ei hassumpi. Täällä vietin sit aikaa suomalaisten tyttöjen Henjen ja Aleksandran kanssa jotka on myös au paireja. Syötiin, juotiin ja nautittiin. Vietettiin myös mun synttäreitä ja täytyy sanoa ettei toi kahden päivän juhliminen oo enää niin helppoa kun se oli vuos sitten :-D huh huh.

Lauantaina tytöt oli päivällä Bayerin pelissä ni kiertelin sillä aikaa kaupunkia. München on aika kaunis, tai no Saksa on mun mielestä muutenkin mielettömän kaunis maa. Etenkin iltasin ja varsinkin nyt kun oli jouluvaloja ja muutenki joulusta.

Sunnuntaina lähin sitte kattoo miltä Dachaun keskitysleiri näyttää. Ihan mielenkiintonen kokemus ja suosittelen todellakin kaikille joilla on vaan mahdollisuus käydä joko tuolla tai jollain muulla leirillä. En tiedä kuvittelinko vaan mutta se ilma oli siellä jotenki erilaista ja se fiilis mikä siellä vallitsi, oli mielettömän vahva. Ja se kun yritti oikeesti kuvitella mitä kaikkea ne ihmiset on siellä joutunu kokemaan ja että niitä on vaan kaatuillu siellä yks toisensa jälkeen oli ihan mielettömän vaikeeta. Auschwitziin on kyllä tän jälkeen mentävä.

Tässä teille vähän infoo tästä Dachaun leiristä jos kinostelee, sponsored by google-haku.

Dachaun keskitysleiri (1933-1945) oli ainoa leiri, joka oli toiminnassa koko natsihallinnon ajan.

Leiri koostuu kahdesta alueesta: varsinaisesta leiristä, jossa oli 32 parakkia, hallintorakennukset ja vankila, sekä krematorioalueesta. Päärakennuksessa on leirin museo, jossa on mm. kertomuksia vankien elämästä, vangeille kuuluneita tavaroita ja yleensä keskitysleirien toiminnasta koko sodanaikaisen Saksan alueella. Alueella oli myös sodanjälkeen pystytetyt neljä uskonnollista muistomerkkiä (katollinen, ortodoksinen, protestanttinen ja juutalainen) leirillä kuolleiden ja eläneiden vankien muistoksi.

Leirin tuloportti. 'Arbeit macht frei' suomeksi 'työ vapauttaa'. Yeah right.

vankila, minkä käytävä tuntu vaan jatkuvan

The camp road

Tälläsen synkistelyn jälkeen olikin sit hyvä hakee vähän jotain huumoria elämään 

niin mentiin kattomaan Twilight. Ja oli sen verta hauska päätösosa että ihan sen takia kannattaa käydä kattomassa :-D

Inhosin itteäni taas hieman kun oli pitäny raahata koko elämä mukaan..nyt hartiat kiittää.

Näihin kuviin näihin tunnelmiin. 

Ihanaa viikkoa kaikille sinne ruutujen taa!

Bis bald, xoxo

Sara

find happiness a lot more often

People get lost when they think of happiness as a destination. We’re always thinking that someday we’ll be happy; we’ll get that car or that job or that person in our lives that’ll fix everything. But happiness is a mood, and it’s a condition, not a destination. It’s like being tired or hungry, it’s not permanent. It comes and goes, and that’s okay. And I feel like if people thought of it that way, they’d find happiness a lot more often.

Tää oli musta aika hyvä, ajankohtanen ja palautti kyllä vähän maanpinnalle. 
Pitäis useemmin pysähtyä miettimään mitä kaikee hyvää sitä elämästään löytää.

Viime viikonloppu oli vähän erilainen mitä normaalisti. Okei aika paljonki erilainen. Meillä oli pöytäväraus Sophie's Brauhaus nimisessä ravintolassa. Mahtava paikka, nyt ymmärrän miks mulle sanottiin että siitä on tullu näitten kantis. Sellanen tosi lämmin ja tunnelmallinen ravintola/kuppila missä viini oli älyttömän halpaa ja hyvää. Lasillinen valkkaria makso 4,40 ja ajattelin kyllä aluks että no eipä nyt hirveästi Suomen hinnoista eroa mutta kun sain sen lasin eteeni niin olin kyllä ihan tyytyväinen. Jos tiedätte niitä isoja IKEA:n punkkulaseja mihin mahtuu suunnilleen se puolikas pullo niin tää oli sitä samaa luokkaa ja voisin veikata että siinä ei oltu mitään senttejä mitattu. No enivei.Keskutelut oli aika mielenkiintosia kun niitä käytiin yleensä kolmella kielellä sekasin. En ois jotenki uskonu että ihmisiä Afrikasta ja Australiastakin ois eksyny tänne keskelle Eurooppaa.

Hassua.

"Jatkot" oli sitten Penthause clubilla joka oli ainaki muiden asiakkaiden sanojen mukaan 'the best club in Stuttgart'. No musta se nyt ei kovin erikoiselta vaikuttanu. Puolet porukasta hävis siinä vaiheessa kun oltiin menossa sinne kun se nyt sattukin olemaan vähän kauempana mitä kukaan oletti...... Pari kertaa vaihdettiin junaa ja ihmeteltiin että missähän helkkarissa me nyt ollaan. Selvittiin kuitenki perille. Monesti mietin että miks ihmeessä 'the best club in Stuttgart' sijaitsee jossain kuusessa???

Olin valmis luovuttamaan jo kello kolme mutta kukaan muu ei selkeesti ollu ja kun ei ollu mitään hajua missä kaupunginosassa ollaan niin ei jääny sitten muita vaihtoehtoja kun jäädä jatkamaan iltaa. Hirveetä tollanen pakollinen juhliminen :-D

Kasilta aamulla kömmin sit omaan sänkyyn mielettömän väsyneenä mutta ei voinu kyllä valittaa. 

PS. Kuukaus Suomeen :-)

be amazed

Ensimmäistä kertaa tällä viikolla ei ollu masentavan harmaata joten juokseminenki maistu huomattavasti paremmalta. Ja kyllä tälläsissä maisemissa kelpaakin juosta. Vai mitä?

Ei tullu kyllä lenkistä oikein mitään kun oli pakko jäädä leikkimää puhelimella ja ikuistaa nätit maisemat.

Moikka teille !

Tää puu oli ihana!

Nyt valmistautumaan illan juhlimisiin

Bis bald! :--)

sneak peek

Tässä nyt teille pientä sneak peekkiä tän hetkiseen kotiini kun jotkut sitä halus :-)

Willkommen

 eteisestä suoraan siis portaat yläkertaan mistä löytyy 

kaikki kolme makuuhuonetta, työhuone sekä kylpyhyone

alakerrassa sitten kettiö, olohuone ja kodinhoitohuone mistä pääse myös autotalliin.

Kellari löytyy myös.

Tää on ehkä se mikä tekee mun aamut. Kahvikone.

 Tää kirjahylly on myös kiva kun löytyy törkeesti leffoja.

rakastan noita nallekarkkeja.

muita huoneita yläkerrasta en kuvannu kun en kokenu niitä oleellisiks. :-)

siinä teille! 

xoxo

infinity is as near as it is far.

Ihan uskomatonta. Viis viikkoa. Siihen kun oon taas sit Suomessa. Ennen kun olin lähössä tänne niin panikoin sitä kuinka pitkä aika kaks kuukautta on. Siinähän nyt ehtii tapahtua vaikka ja mitä. Ainakin se tuntu siltä kun oli vielä siellä. Nyt kun vietin jännän skypettelyhetken Hannan kanssa (kaipaan kovin) ja kyselin ihan niitä näitä että miten mun kaktus voi ja onks koti vielä olemassa niin tajusin että vähän yli kaks viikkoa sittenhän mä olin vielä siellä elämässä ihan normi arkea. Hassua. 

Parallel lines, move so fast,
toward the same point,
infinity is as near as it is far.

Tänään multa kysyttiin täällä että mitä oon nyt tykänny kun kaks viikkoa menny. Mun vastaus oli yhtä tyhjentävä kun viikko sitten kun en oikein edelleenkään tajua et oon mihinkään ees lähteny. Varsinki kun yhteydenpito Suomeen on niin tiivistä etten osaa toisaalta ees kaivata sieltä ketään, silleen oikeesti kaivata. Vaikka nyt tietenki kaipaan, teitä kaikkia. 

Eilen mulla ensimmäistä kertaa iski sellanen kunnon onnellisuusfiilis tästä kaikesta. Varmaan isolta osin siks että viikonlopuks on oikeita suunnitelmia. Täkäläiset au pairit järkkää 'represent your country' -teemabileet joten kiva kun uusia naamoja ja menoa ja kuulemma 'will be partying till the morning when there is buses and trains running again'. Baarit kun täällä siis auki sinne aamu kuuteen.... Kyllä sitä alkaa kahen viikon jälkeen kaivata vähän muutakin sosiaalisuutta kun noi pojat ja satunnainen skypettely. Täytyy kyllä myöntää että vähän jännittää lähtä lauantaina tonne tuntemattomien sekaan ja viel jossain ihan uudessa kaupungissa. Onneks bongasin yhen suomalaisen tytön jonka kans sovittiin treffit jo perjantaille niin ainakin yks tuttu naama sitte lauantaina siellä muiden joukossa. 

Tällä viikolla alotin taas treenailun kaiken tän kipeilyn ja muun hässäkän jälkeen ja kun löydän vielä kivan kuntosalin tästä läheltä ni oon vielä onnellisempi. Alkaa tää elämäki kai tuntuu täällä omalta kun pääsee tekee juttuja mistä tykkää. 

Kyl tälläsenä aamuna kehtaa käydä juoksemassaki:

Kings of Convenience - Parallel Lines

love

Craving for......

......Nutella. Oh yes please.

Suomessa jouduin moneen otteeseen toteemaan etten oo sitä ikinä maistanu ja sain aina järkyttyneitä katseita. Tytille siis terkkuja että nyt tiedän mistä puhuit.

Lauantaina vietin ansaittua shoppailupäivää (jee lomarahat) Stuttgartissa ja fiilistelin sitä ihanaa joulutunnelmaa mitä sinne oli luotu upeitten valojen jne. avulla.

Tää kuva oli kylläkin perjantailta mut ehkä osaatte kuvitella. 

Saa nähdä kuinka kannattavaa tää mun ostelu täällä on kun maksoin jo 65e siitä että sain mun matkalaukun lentokoneeseen. Joten jos tuutte moikkaa mua tänne niin varatkaa jooko laukkuun tilaa mun vaatteille mitä saatte sit viedä takasin Suomeen. 

Terkut vaan siskolle ja isukille. 

Kun palasin mun retkeltä niin oli vähän pimeetä ja sateista ja en ihan satavarmasti tienny missä kohtaa mun pitäis painaa stoppia.... Otin sitte riskin ja menin mun intuition mukaan. 

Nooo se osottautu vähän huonoks vaihtoehdoks kun hyppäsin bussista ulos keskellä ei mitään. Pienen 'AAA MISSÄ OLEN' -panikoinnin jälkeen tajusin siellä pimeydessä että se oliskin ollu vasta se seuraava pysäkki noin 700m päässä. Ens kerralla sit paremmin.

Lauantai meni vaahtokylpyillen

ja sunnuntai suunnitellen.....

HUGS AND KISSES!

excuse-moi? 2

Tää kuva menee edellisen kanssa samaan kastiin.

On kyl ryömittävä täältä kolosta varsinki nyt kun viikonloppu tulossa ja mitkään aikataulut ei rajota mun liikkumista. Kipeyski melkein menny jo ohi ellei tällästä supertukkosuutta lasketa. Meinasin jo että oisin huomenna aamulla aikasin ehtiny VIIMEIN käydä heittää jonku kivan juoksulenkin täällä, mutta taitaa olla parempi etten ehkä ihan vielä lähe säntäilee.....saisin sitten taas ehkä myös hengitettyä joskus.

Varasin tänään bussiliput Müncheniin ja takasin. 

Elli ei hätää, sun antamaa Berliini-opasta kyllä vielä tarvitaan mutta lennot oli nyt sen verta kalliit ettei ollu mitään järkee lähteä ja junaan en 7tuntia haluu tuhlata. 

Saan siis viettää pitkän viikonlopun mun synttäreiden kunniaks ni miksei sitte lähtis astetta kauemas. Edelleen odotan niitä joulumarkkinoita ja Münchenissä niihin on kuulemma vielä extrasti panostettu (jos niihin voi enempää panostaa). Eli toivon ja vaadin että ne on jo silloin kun minä oon siellä. Ees taas makso liput 30e joten ei todellakaan oo paha hinta. Nyt jos löytäis vielä jonku edullisen majapaikan ni vois sit hyvällä omallatunnolla tuhlata rahaa johonki turhempaan. 

HUGS TO FINLAND!

ja Isalle tälläsiä