sunnuntai 28. lokakuuta 2012

feeling like a hurricane

Jo oli menorikas viikonloppu ja jos nyt ei uni maita niin ei sitte koskaan! Aika meni saunoen, maailmaa parantaen (ja ehkä myös vähän vihaten), porukoiden luona törkeen hyvää pihviä nauttien, halloweenia juhlien ja ihan maailman parhaitten tyttöjen kanssa vaan fiilistellen. Aamulla olikin sit sellanen tunne että oli tullu kai hieman tanssittua ja valvottua yks ylimääränen tunti (loistava idea toi et baarit tunnin pidempään auki kellojen kääntelyn takia)..Korkeemmalle taholle kiitos siitä että Handelsbankenilla oli joku huolto keskellä yötä niin en saanu enää tilata sitä viimistä tequilashottia.
No onneks ei hätää, koska aamulla siinä väsymyksen, 4 tunnin unien ja sekavan fiiliksen kourissa on ihan loistavaa pakata kahen kuukauden kamoja ku aivotkii on täysillä mukana. Mitäpä sitä nyt turhaa miettimään.
Niillä kamoilla on nyt sit kuitenki pärjättävä koska laukku otti musta vähän etumatkaa ja lähti jo tänään Espoon suunnalle. Huomenna saattaa iskeä vähän orpo fiilis kun 70% vaatekaapin sisällöstä on ihan jossain muualla ku pitäis.

oh yes. rakkautta te. (otin oikeudekseni kopioida tän naamakirjasta)


ihan uskomattoman kaunista oli mikä ei nyt välity näistä kuvista niinku pitäis. Ja toi säälittävä kuu tuolla oli oikeesti upee.
Typerä teknologia

sunnuntai-ilta meni glögiä juoden.....

....ja lauria katellen XD (kiitos tytöt, harmi ku tää ei mahu lentolaukkuun)

perjantai 26. lokakuuta 2012

snowsnowsnow

Kuinka paljon voi pieni ihminen ilahtua lumesta!?! Näköjään aika paljon. Voi tota valon määrää :):)
Kyllä toi (useimmiten) jäätävän kylmä vuodenaika vaan lämmittää niin mun mieltä. Joka kerta.

tähän väliin Bublee ja joulufiilistelyy...
(.............8 viikkoo ja vähän päälle)


tiistai 23. lokakuuta 2012

tick tock goes the clock

Aikaa jäljellä Suomessa 8 päivää, noin 200 tuntia ja muutama hassu minuutti päälle. Tehtävälista pään sisällä aiheuttaa pientä stressiä mutta silti aikaa tuntuis olevan ihan riittämiin ja enemmänkin. Kaipaan jo nyt kaikkia mutta en silti kuitenkaan ketään. Fiilisten sekamelska sanoisin. Tätähän nyt oon aina halunnu, ottaa ja lähteä. Miks nyt sitte kuitenkin haluais pistää pakin päälle ja kelata elämää pari vuotta taaksepäin missä kaikki näytti olevan vielä kaukana kaukana eessäpäin.



Suomi-ahdistus on ihan mielettömän kova mut samalla koko muu maailma pelottaa vaikka jossain pienessä mielessäni tiedän että mun paikka on jossain täysin muualla kun Suomessa, Kouvolassa. Toisaalta oon ilonen että tahdoin itelleni tän yhen ylimääräsen vuoden aikaa miettiä mitä elämältäni haluan vaikka samalla kadehdin mielettömästi niitä jotka suunnisti ylemmäs Suomea opiskelujen pariin. Pieleen meni sekin suunniteltu ylimääränen miettimisvuosi kun aika taitaa kuitenki mennä kaikkeen muuhun kun siihen oleelliseen.


http://www.loesje.org/poster/future-take-my-breath-away